Mitä tunnevyöhyketerapia on?
Tunnevyöhyketerapia on kokonaisvaltainen, kehollinen hoitomuoto, jossa ihminen nähdään ajattelun, kehon ja tunteiden muodostamana kokonaisuutena. Hoidossa tarkastellaan sitä, miten elämänkokemukset, perimä sekä tämänhetkinen elämäntilanne voivat heijastua kehossamme erilaisina oireiluina.
Kehossa voi olla paljon sellaista, mille ei ole vielä sanoja. Elämänkokemukset ja niihin liittyvät käsittelemättömät tunteet voivat näkyä esimerkiksi kehon jännityksinä, erilaisina hankalina tuntemuksina, pinttyneinä käytösmalleina, ahdistuneisuutena, levottomuutena tai vaikeutena rauhoittua. Näitä ei pyritä väkisin tulkitsemaan tai analysoimaan, vaan niitä lähestytään kuunnellen ja asiakkaan omaa kokemusta kunnioittaen.
Hoidossa tarkastellaan ihmisen henkilökohtaista elämänpolkua ja eri elämänvaiheisiin liittyviä kokemuksia ja teemoja. Tämä on erittäin tärkeää koska keho ei ole irrallaan siitä, mitä elämässämme tapahtuu ja on aiemmin tapahtunut. Kehollisen työskentelyn avulla voidaan huomioida, mitä juuri tässä hetkessä kehossa ja mielessä tapahtuu – myös silloin, kun kaikkea ei ole helppo tavoittaa sanoilla.
Tunnevyöhyketerapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi elämäntilanteen muutoksiin, ihmissuhteisiin, kuormitukseen, tunteisiin tai omaan elämänpolkuun liittyviä aiheita. Työskentely voi tukea omien sisäisten toimintamallien tunnistamista ja auttaa suhtautumaan itseen lempeämmin. Se voi tuoda lisää hyväksyntää, selkeyttä ja tilaa kohdata elämäntilanteita enemmän omana itsenämme ja vähemmän kuormittuneena.
Tavoitteena on tukea kehon ja hermoston rauhoittumista, vapauttaa kehollista jännitystä ja vahvistaa yhteyttä omaan sisäiseen kokemukseen. Kun keho saa rauhoittua, myös tunteille avautuu enemmän tilaa tulla kuulluiksi.
Hoidossa ei tarvitse tietää etukäteen, mitä pitäisi käsitellä. Hoito etenee asiakkaan omassa tahdissa ja sen mukaan, mikä asia on kulloinkin valmis nousemaan tarkasteltavaksi.
Tunneperimä – osa omaa elämäntarinaamme
Kannamme mukanamme omien kokemustemme lisäksi vaikutteita siitä, millaisessa perheessä ja ympäristössä olemme kasvaneet. Lapsi oppii jo varhain ympärillään olevia tapoja tuntea, toimia ja suhtautua itseensä, toisiin ihmisiin ja elämään.
Perheessä ja sukupolvien ketjussa voi välittyä esimerkiksi erilaisia uskomuksia, toimintamalleja, käsittelemättömiä kokemuksia, suruja tai tapoja selviytyä vaikeista tilanteista. Näistä voi muodostua osa omaa tapaa kokea ja käsitellä elämää – usein ilman, että olemme niitä itse tietoisesti valinneet.
Tunneperimällä tarkoitamme tätä sukupolvien ketjussa välittyvien kokemusten ja toimintamallien kokonaisuutta.
Tunnevyöhyketerapiassa tunneperimää voidaan tarkastella osana omaa elämäntarinaa ja elämänkaarta. Tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä tai ajatella, että menneiden sukupolvien kokemukset määrittäisivät nykyhetkeä. Niitä voidaan sen sijaan pysähtyä tutkimaan ja pohtimaan, mitkä asiat ovat aidosti omia ja mitä ehkä kannamme mukanamme huomaamattamme.
Oman tarinan kuulluksi tuleminen ja ymmärtäminen uudesta näkökulmasta voi auttaa suhtautumaan itseensä lempeämmin ja löytämään uusia tapoja toimia omana itsenämme.
Mitä tunnemaalaus on?
Tunnemaalaus on kehoa, tunnetta ja luovaa ilmaisua yhdistävä työskentelymuoto, jossa sisäinen kokemus saa muodon värien ja maalaamisen kautta. Kyse ei ole taiteellisesta osaamisesta, vaan tavasta kuunnella itseä ja antaa sille näkyvä, lempeä ilmenemismuoto.
Tunnemaalaus voidaan toteuttaa yksilöohjauksena niin, että työskentely alkaa kehoa ja hermostoa rauhoittavalla kehokäsittelyllä. Kun keho on saanut ensin tilaa ja yhteys omaan sisäiseen kokemukseen on vahvistunut, siirtyy työskentely maalauksen pariin. Tällöin värit ja muodot voivat nousta suoremmin tunnekokemuksesta, ilman liiallista mielen ohjausta.
Tunnemaalaus voi toteutua myös pienryhmässä, jossa työskentelyä kannattelee lempeä, tarinallinen ohjaus. Yhteisen rauhoittavan johdatuksen kautta osallistujat voivat laskeutua omaan kokemukseensa ja antaa sen näkyä maalauksessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ryhmässä jokainen työskentelee silti omasta sisäisestä tilastaan käsin.
Tavoitteena ei ole lopputuloksen arviointi, vaan kokemuksen kuuleminen: mitä sisällä tapahtuu, kun sille annetaan väri ja muoto.